Lihasten kasvua säätelee MSTN-geenin tuottama GDF8-proteiini (Growth and Differentiation Factor 8), joka tunnetaan tutummin nimellä myostatiini. Myostatiinia muodostuu pääasiassa luustolihaksissa, ja se säätelee lihasten kasvua hillitsemällä sekä lihassolujen määrää että kokoa. Myostatiinin puute johtaa lihasten epätavalliseen kasvuun, lihashypertrofiaan, eli niin kutsuttuun kaksoislihaksikkuuteen.
Naudoilla myostatiinin tuotantoon vaikuttavia mutaatioita tunnetaan parikymmentä, joista merkityksellisiä on kymmenkunta. Osa löydetyistä mutaatioista on niin sanotusti neutraaleja eli ne eivät vaikuta kaksoislihaksikkuuden ilmenemiseen. Mutaatioita kutsutaan lihashypertrofian (muscle hypertrophy) mukaisesti MH-mutaatioiksi. Maaliskuussa 2026 neljä näistä mutaatioista liitettiin genomitestiin: M1 (nt821), M3 (Q204x), M6 (C313Y) ja M7 (F94L).
Mutaatio tuo lisää lihasmassaa
MH-mutaatioita voidaan luokitella niiden toiminnan perusteella. Vakavimmat johtavat myostatiinin toimimattomuuteen ja sitä kautta merkittävään kaksoislihaksikkuuteen. Voidaan puhua niin sanotuista ”loss-of-function” -mutaatioista. M1, M3 ja M6 ovat tällaisia mutaatioita.
M7-mutaatio ei johda myostatiinin täydelliseen toimimattomuuteen, vaan aiheuttaa ennemmin toimintahäiriöitä. M7-mutaation vaikutukset eläimen ulkoasuun ovat siis muita mutaatioita selvästi lievempiä eikä siihen liity yhtä vakavia negatiivisia seurauksia. M7-mutaatiota kutsutaankin MHBeef-mutaatioksi, koska sillä on monia lihantuotantoa parantavia vaikutuksia. Suurin osa limousin-rotuisista eläimistä on homotsygootteja M7-mutaation suhteen.
Homotsygooteilla yksilöillä on lihasmassaa huomattavasti normaalia enemmän ja se on vahvasti eläimen takaosaan painottunut. Sisäelinten koko ja luuston massa eivät kuitenkaan kasva samassa suhteessa lihasten kanssa, vaan sisäelimet voivat päinvastoin olla jopa hieman normaalia pienempiä. Tämän takia teurassaanto on yleensä paljon tavanomaista suurempi.
Merkittävä kaksoislihaksikkuus vaikuttaa monin tavoin paitsi eläimen ilmiasuun, myös fysiologisiin toimintoihin ja hyvinvointiin. Homotsygooteilla yksilöillä kaksoislihaksikkuuteen liittyykin kohonnut riski useisiin negatiivisiin seurauksiin, kuten syntymäpainon nousuun, poikimavaikeuksiin, hedelmällisyysongelmiin, hengitystieongelmiin, virtsakiviin, lämpöstressiin ja yleiseen stressiherkkyyteen.
Äärimmäiset ulkomuotopiirteet heikentävät eläimen kykyä liikkua ja altistavat erilaisille nivelongelmille ja ontumiselle. Myös ruokintaan vaaditaan hieman enemmän tarkkuutta, koska homotsygoottien yksilöiden syöntikapasiteetti voi olla tavallista alhaisempi.
Kantajien fenotyyppi ja käyttö jalostuksessa
Naudoilla jo yksi, vain toiselta vanhemmalta peritty MH-alleeli riittää usein vaikuttamaan yksilön ilmiasuun, erityisesti vakavampien mutaatioiden kohdalla. Nämä heterotsygootit yksilöt eivät kuitenkaan ilmennä lihasmassan kasvua samalla tavalla kuin homotsygootit, jotka ovat saaneet MH-alleelin molemmilta vanhemmiltaan.
Heterotsygootit yksilöt ovat usein hieman lihaksikkaampia kuin MH-vapaat yksilöt, mutta enimmilläänkin niiden lihaksikkuus on yleensä MH-vapaiden ja homotsygoottien väliltä. Joskus heterotsygoottien ja MH-vapaiden eläinten erottaminen ulkonäön perusteella voi olla haastavaa.
Nautojen ja hiirten välillä on tutkimustuloksissa tässä suhteessa eroa, sillä hiirillä yhden MH-alleelin ei ole havaittu lisäävän lihasmassaa merkittävästi. Naudoilla ilmentymisen taustalla vaikuttaa oletettavasti historiassa tapahtunut jalostuseläinten voimakas valinta.
MH-mutaatioiden vaikutukset ovat monilta osin additiivisia, eli vaikutuksen voimakkuus kasvaa sen mukaan, onko eläin perinyt yhden vai kaksi MH-alleelia. Siksi heterotsygooteilla yksilöillä ei yleensä esiinny mutaatioihin liittyviä negatiivisia seurauksia. Näiden käyttö jalostuksessa voikin olla jopa hyödyllistä lihantuotannon kannalta.
MH-mutaatioiden aiheuttamista poikimavaikeuksista puhuttaessa on kuitenkin hyvä huomioida, että niihin vaikuttaa emän genotyypin lisäksi myös vasikan genotyyppi MH-mutaatioiden suhteen, sekä emän poikimakertojen määrä.
MH-mutaatioita testataan aktiivisesti muun muassa Ranskassa. Ranskassa charolaisilla esiintyvän M3-mutaation osalta eläinvalinnoissa käytetään yleisesti linjausta, jonka mukaan heterotsygootteja eläimiä voidaan käyttää tuotanto- ja jalostuseläiminä, vaikka eläin kantaisi useampaa eri MH-mutaatiota. Homotsygoottien yksilöiden syntymistä pyritään kuitenkin välttämään eikä niitä käytetä tuotanto- ja jalostuseläiminä. Linjaus voidaan todennäköisesti yleistää myös M1- ja M6-mutaatioihin.
Rodut, joille MH-tuloksia julkaistaan:
- M1-mutaatio: AAN, BAQ, CHA, LIM, Ylämaankarja
- M3-mutaatio: BAQ, CHA, LIM
- M6-mutaatio: PIE
- M7-mutaatio: AAN, BAQ, CHA, LIM
Genomitestissä saatavat MH-tulokset julkaistaan eläinten tiedoissa Minun Maatilani -palvelussa. Tulokset esimerkiksi M1-mutaation suhteen ovat muodossa: M1F = vapaa, M1C = heterotsygootti kantaja, M1S = homotsygootti kantaja, ja esitystapa on sama kaikkien mutaatioiden kohdalla. Tulosten julkaisussa käytetään roturajoitteita sen mukaan, millä roduilla mutaatiota esiintyy. Kaikki kantaja-tulokset julkaistaan rodusta riippumatta.
Muistathan, että genomitestaukseen on tarjolla Faban lanseeraamaa Geno26-genomitestitukea! Lisätietoja ja tuen hakuohjeet löytyvät täältä.
Myostatiinit NAV Pihvihaussa
NAV Pihvihakuun on tuotu kaikille roduille kaikki MH-tulokset, jotta hakusivun ”filtteri” toimisi oikein. Filtterillä voi lajitella eläimiä indeksien ja/tai DNA-tulosten perusteella. On siis mahdollista hakea valitusta rodusta eläimet, joilla on esimerkiksi kasvuindeksi yli 110, ovat homotsygoottinupoja (kantaja, PP) ja vapaita kaikkien MH-geenien suhteen. Hakuun voi yhdistää myös esimerkiksi sukupuolen, syntymämaan ja syntymävuoden.
Teksti: Sonja Närkki
Kuvat: Eija Rinta-Piirto
Voit lukea jutun myös kesäkuun Nauta-lehdestä 3/2026.
Lähteet:
Aiello, D., Patel, K. and Lasagna, E. The myostatin gene: an overview of mechanisms of action and its relevance to livestock animals. 2018. Animal Genetics 49: 505-519.
Kocamis, H. and Killefer, J. Myostatin expression and possible functions in animal muscle growth. 2002. Domestic Animal Endocrinology 23: 447-454.
Allais, S., Levéziel, H., Payet-Duprat, N., Hocquette, J. F., Lepetit, J., Rousset, S., Denoyelle, C., Bernard-Capel, C., Journaux, L., Bonnot, A. and Renand, G. The two mutations, Q204X and nt821, of the myostatin gene affect carcass and meat quality in young heterozygous bulls of French beef breeds. 2010. Journal of Animal Science 88 (2): 446-454.
Finnish Farm Animal Welfare Council. Statements of the Finnish Farm Animal Welfare Council on bovine welfare. 30.9.2011.
Hales, K. E., Tait Jr., R. G., Lindholm-Perry, A. K., Cushman, R. A., Freetly, H. C., Brown-Brandl, T. M. and Bennett, G. L. Effects of the F94L Limousin associated myostatin gene marker on metabolic index in growing beef heifers. 2020. Applied Animal Science 36: 851-856.