(Kuvituskuva, ei liity tutkimukseen)
Karjan laiduntamisella on useita positiivisia vaikutuksia, ja se onkin ehdottoman suositeltavaa. Siitä aiheutuu kuitenkin myös ylimääräistä työtä ja kustannuksia, joista aitaaminen ei suinkaan ole se vähin. Miltä kuulostaisi, jos laidunaitoja ei tarvitsisikaan enää rakentaa, vaan ne voisi vain piirtää sähköisesti karttaan, ja eläimet pysyisivät näiden näkymättömien aitojen sisällä? Ja mikä vielä parempaa, voisit itse seurata vaikkapa kännykän sovelluksesta, missä lehmät kulloinkin liikkuvat?
Ruotsin maatalousyliopisto SLU tutkii juuri tällaista virtuaalista aitaamista meneillään olevassa projektissa. Menetelmä hyödyntää GPS-signaalia. Virtuaalinen aita piirretään älypuhelimen karttasovellukseen, ja sen rajoja voi muuttaa yksinkertaisesti tarttumalla rajaviivaan sormella ja raahaamalla sen uuteen kohtaan. Eläimet varustetaan metallisella kaulapannalla, jossa on äänimerkkejä ja lieviä sähköiskuja antava laite. Lisäksi pannassa on niskapehmuste sekä akku, joka latautuu aurinkoenergialla.
Eläimet oppivat tottelemaan kaulapannan antamia signaaleja. Kun eläin lähestyy laitumen näkymätöntä rajaa, kaulus antaa ensin äänimerkin ja hetken kuluttua pienen sähköiskun, jos eläin ei käänny takaisin. Tämä toistuu maksimissaan kolme kertaa, eli aina ensin tulee äänimerkki, ja perään sähköisku, mikäli eläin ei peräänny.
Kolmen kerran jälkeen laitteisto kytkeytyy pois päältä ja karjanomistaja saa ilmoituksen puhelimeensa, että eläin on karannut alueelta. Eläimelle ei siis anneta sähköä loputtomasti. Jos eläin palaa itsekseen takaisin näkymättömän aitauksen sisäpuolelle, ei tapahdu mitään. Laitteisto reaktivoituu itsestään, kun eläin on palannut alueelle.
Naudat ovat ruotsalaisprojektissa oppineet systeemin melko nopeasti. Niiden käyttäytymistä on seurattu videoimalla ja aktiivisuusmittareiden avulla, ja lantanäytteistä on analysoitu kortisolihormonipitoisuuksia, jotta nähtäisiin ovatko eläimet stressaantuneita.
Joustava aitaustapa
SLU:n tutkija Lotten Wahlund kertoo havainnollisesti virtuaaliaitaamisesta lyhyellä videolla, joka on tekstitetty englanniksi. ”Verrattuna perinteiseen sähköaitaukseen virtuaaliaitaus on hyvin joustava ja nopea. Aitauksen voi luoda muutamassa sekunnissa ja aitojen siirtely on helppoa”, Wahlund toteaa.
Esimerkiksi lohkosyöttö onnistuu hyvin virtuaaliaitojen avulla. Kun yksi lohko on laidunnettu, siirretään vain aitojen rajoja ja päästetään eläimet uudelle laitumelle. Aidat on myös helppo perustaa maastoon, jossa aitaaminen muutoin olisi hankalaa, esimerkiksi luonnonhoitoalueilla. Laitumilta voi myös rajata eläinten ulottumattomiin esimerkiksi herkkiä luonnonkasveja tai eläimille vaarallisia kohteita.
Eräs virtuaaliaitaamisen etu on, että kaulapantojen avulla karjanomistaja näkee jatkuvasti missä eläimet ovat. Ne on helppo paikantaa isoltakin alueelta, ja karanneet yksilöt saa nopeasti kiinni. Sovellus kertoo myös historiatietoa: missä eläimet ovat liikkuneet, ja millä alueilla ne ovat viihtyneet erityisen paljon.
Suojaako aita pedoilta?
Tutkijoilta on myös kysytty usein, mitä tapahtuu, jos saalistajat tulevat ”näkymättömälle” laitumelle. ”Sitähän ei voi mitenkään estää, koska kyseessä ei ole oikea fyysinen este pedoille. Toisaalta, tekniikka antaa aidatuille eläimille mahdollisuuden paeta petoa. Kolmen signaali-sähköisku-yhdistelmän jälkeen laitteisto lähettää karjanomistajalle tiedon että eläimet ovat karanneet, ja hän voi mennä paikan päälle katsomaan mitä on tapahtunut”, Lotten Wahlund kertoo.
Virtuaaliaitaamisen vaatima teknologia ei ole ainakaan vielä sallittua Ruotsissa, mutta aihe on herättänyt paljon kiinnostusta ja tutkimus jatkuu. Viranomaiset haluavat saada lisää tietoa mm. eläinten oppimiskyvystä sekä uuden teknologian vaikutuksista nautoihin. Virtuaaliaitaaminen kiinnostaa myös muualla Euroopassa. Tutkimus jatkuu ja tuloksiakin varmasti kuullaan tulevaisuudessa.
Teksti: Sanna Lohenoja
Kuvat: Sanna Lohenoja ja Kaisa Sirkko