Lypsyrotujen jalostus on pohjautunut vahvasti puhdasrotuisiin eläimiin. Risteytystoiminta etenkin suurissa karjoissa on kuitenkin lisääntynyt kautta maailman, ja tuonut uusia mahdollisuuksia maidontuotantoon.
Maidontuotanto Suomessa on perustunut pääosin puhdasrotuisiin eläimiin. Jalostuksen perustana on ollut kantakirjaus ja kantakirjan pääjaksoon on valittu vain eläimiä, joiden sukutausta ja rotupuhtaus pystytään esittämään. Lisäjaksoon on voitu merkitä eläimiä, joiden sukutausta on osittain puutteellinen tai ne ovat ensimmäisen, toisen tai kolmannen polven risteytyksiä. Kolmannen polven jälkeen eläimet on kantakirjattu puhdasrotuisiksi.
Risteytyskokemuksia löytyy kuitenkin meiltäkin. 1960-luvulla aloitettu friisiläisrodun tuonti sai aikaan sen, että monet käyttivät friisiläissonneja suomenkarjan lehmille ja saivat hyviä ja kestäviä tuotantoeläimiä. Suomenkarja ja friisiläinen rotu ovat geneettisesti hyvin kaukana toisistaan, joten risteytysvaikutus eli heteroosi tuli vahvasti esille.
Kun ensimmäisen polven eläimiä siemennettiin taas friisiläissonnien spermalla, seuraavan sukupolven jälkeläiset eivät olleet enää yhtä hyviä vanhempien keskiarvoihin nähden. Heteroosi ei jatkunut enää yhtä vahvana.
Risteytykset on mietittävä tarkoin
Risteytys on erinomainen tapa tuottaa tuotantoeläimiä. Tämä tunnetaan hyvin sioilla, siipikarjalla ja naudanlihantuotannossa, joissa risteytystä on käytetty kauan. Urokset ovat pääosin puhdasrotuisia, mutta naaraat voivat olla joko kahden tai useammankin roduin risteytyksiä.
Risteytystä käytetään yhä enemmän myös maidontuotannossa. Tuotoksen lisääntymisen myötä myös muissa ominaisuuksissa on tapahtunut muutoksia, ja etenkin terveys- ja hedelmällisyysominaisuuksien heikkenemistä on todettu monissa maissa pitkällä aikavälillä katsottuna. Suurissa yksiköissä toivotaan mahdollisimman tasaista ja helppohoitoista eläinainesta. Oikeanlaisella ja hyvin suunnitellulla risteytyksellä voi tilannetta saada korjatuksi.
Lihantuotantoon verrattuna lypsyrotujen risteyttäminen poikkeaa siten, että jokainen sukupolvi toimii vanhempaissukupolvena seuraavalle sukupolvelle. Lihantuotannossa risteytysvalinnalla voidaan tuottaa sukupolvi, jossa kaikki eläimet ovat teuraseläimiä eikä niillä tuoteta uudistuseläimiä.
Risteytystoiminnassa on hyvin tärkeää miettiä, mikä on lähtökohta, minkälaisia tuloksia halutaan ja mitä rotuja aiotaan käyttää. Jos tilalla tai karjassa on ongelmia, ongelmien syy on tunnistettava. Jos ongelmat johtuvat managementista, eli hoidosta ja ruokinnasta, voi tilanteen korjata jo muuttamalla näitä. Pelkästään genetiikalla ja risteytystoiminnalla ongelmia ei ratkaista.
Risteytystoiminnan tulee olla suunnitelmallista ja sopivien rotujen eri ominaisuuksien yhdistämistä. Mitä etäämpänä rodut ovat toisistaan, sitä selvemmin heteroosi- eli risteytysvaikutus saadaan esille. Perinteinen tapa on ollut risteyttää kaksi eri rotua ja sen jälkeen käyttää jompaakumpaa rotua syntyneelle jälkeläiselle. Tätä kutsutaan takaisinristeyttämiseksi. Ensimmäisen polven osalta heteroosivaikutus on suurimmillaan, mutta pienenee seuraavissa sukupolvissa.
Tunnetuin kahden rodun risteytysohjelma lienee Uuden-Seelannin kiwicross, missä mukana ovat Uuden-Seelannin holstein ja jersey. Kivicross-menetelmä on ollut käytössä muutamia vuosikymmeniä ja siinä myös sonnit ovat risteytyksiä. Tätä risteytysmenetelmää on viety jonkun verran myös saarivaltion ulkopuolelle, mutta sen menestys ei ole ollut kovinkaan suurta.
Kolmiroturisteytysten värikirjo voi olla laaja.
ProCROSS on tunnetuin kolmiroturisteytysohjelma
Parhaiten lypsyrotujen risteytysmenetelmistä toimii kolmiroturisteytys. Tässä ensimmäisen polven risteytyseläin siemennetään kolmannella rodulla, minkä jälkeen palataan ensimmäiseen rotuun. Tästä menetelmällä tunnetaan maailmalla parhaiten ProCROSS, jossa käytettävät rodut ovat holstein, VikingRed ja montbeliarde.
ProCROSS-jalostusohjelman ovat kehittäneet VikingGenetics ja ranskalainen Coopex Montbeliarde. Kehitystyö alkoi 2000-luvun alkupuolella, jolloin ruotsalainen Svensk Avel aloitti siemenmyynnin risteytyskäyttöön USAssa SRB-rodulla. USAssa oli todettu sekä hedelmällisyyden, terveysominaisuuksien että kestävyyden heikentyneen holstein-karjoissa. Keskittyminen pelkästään tuotanto- ja rakenneominaisuuksiin, yhdessä monin paikoin melko ahtaan sukusiitoksen kanssa, aiheutti ongelmia ja sai karjanomistajat etsimään ratkaisua näihin.
Minnesotan yliopisto kiinnostui myös risteytystoiminnasta lypsykarjoissa ja aloitti mittavan tutkimuksen aiheesta. Useita eri rotuja risteytettiin holstein-rodun kanssa. Kokeissa oli mukana muun muassa ruotsalainen SRB, norjalainen NRF, ranskalaiset montbeliarde ja normande sekä keskieurooppalainen flechviech. Myös kolmiroturisteytyksien vaikutusta tutkittiin ja tutkimus jatkuu edelleen, sillä mitä enemmän rotuja on, sitä pidempi aika tarvitaan tarpeeksi suuren eläinmäärän ja sukupolvien saavuttamiseksi.
VikingGenetics’n myötä SRB on saanut rinnalleen tutkimuksiin ja käyttöön suomalaisen ayrshiren ja tanskalaisen punaisen. Selvästi parhaimmaksi yhdistelmäksi on osoittautunut ProCROSS, missä holstein-rodun eläimet siemennetään VikingRed- tai montbeliarde-sonnien spermalla. Syntyneet ensimmäisen polven hiehot ja lehmät siemennetään kolmannella rodulla (VikingRed tai montbeliarde, isän rodusta riippuen). Näistä parituksista syntyneet hiehot ja lehmät siemennetään holstein-rodun spermalla. Tämän jälkeen siirrytään taas takaisin VikingRed’iin tai montbeliardeen ja kierros jatkuu.
Suunnitelmallinen risteytysjalostus on melko hidasta ja vie helposti 10 vuotta, kunnes on päästy risteytyseläimiin, mitä on tavoiteltu. Ensimmäisissä sukupolvissa on hajontaa eläinten välillä, mutta jo muutaman sukupolven jälkeen hajonta vähenee ja karjan eläimet muistuttavat toisiaan aiempaa enemmän. Risteytysjalostus vaatii kärsivällisyyttä siinä kuin puhdasjalostuskin, ja tulokset voi nähdä vasta vuosien kuluttua.
Miksi ProCROSS toimii?
Risteytyksessä pyritään hyödyntämään heteroosivaikutus. Kun käytössä on kolme erilaista rotua, saadaan kolmiroturisteytyksen avulla risteytysvaikutus näkymään kaikissa sukupolvissa, koska puhdasrotuisen isän ja risteytystyttären rotuosuudet poikkeavat huomattavasti toisistaan. Neljännen rodun käyttö lisää heteroosivaikutusta vielä hieman, mutta se monimutkaistaa käytännön eläinvalintaa huomattavasti.
Heteroosi on vastakohta sukusiitokselle. Sukusiitos vaikuttaa haitallisesti eniten alhaisen periytymisasteen ominaisuuksiin (terveys, hedelmällisyys, kestävyys), vastaavasti risteytysvaikutuksen myötä hyödytään eniten näissä ominaisuuksissa.
Kun käytössä on kolme eri rotua, sukusiitoksen vaara vähenee olemattomiin, vaikka eläinten sukuja ei tunnettaisikaan. Tämä on tärkeää erityisesti USAn suurissa, tuhansien lehmien karjoissa, joissa kaikkien eläinten polveutumista ei tunneta.
VikingRed, holstein ja montbeliarde ovat kaikki erilaisia rotuja keskenään ja näin niiden avulla voidaan saavuttaa hyvin risteytysvaikutuksen edut. Kooltaan ne eivät poikkea kovinkaan paljoa toisistaan. Holstein-rotuiset eläimet ovat korkeampia ja montbeliardet puolestaan lihaksikkaampia, mistä johtuen syntyvät vasikat ovat melko kookkaita. VikingRed-hiehoille montbeliarde-sonneja ei suositella käytettäväksi vaikeiden poikimisten välttämiseksi, mutta lehmät poikivat yleensä normaalisti ilman suurempia vaikeuksia.
Kaikilla kolmella rodulla on vahvuutensa. Holstein on tuotokseltaan korkein, VikingRed poikimaominaisuuksiltaan paras ja montbeliarde tuo runkoon vahvuutta. Myös risteytysjalostuksessa sonnivalinta pitää tehdä huolellisesti. Suositeltavaa on käyttää myös holsteinin osalta Viking Genetics’n sonneja, sillä niiden taso hedelmällisyys- ja terveysominaisuuksien suhteen tunnetaan hyvin.
Kiinnostus risteytyksiin on viime vuosina kasvanut Pohjoismaissa, etenkin Tanskassa. Kuvan eläimet ovat ProCROSS-lehmiä Gert Lassenin tilalta Tanskasta.
ProCROSS-tuloksia maailmalta
ProCROSS-risteytystä on käytetty pisimpään Kaliforniassa, missä toiminta alkoi jo 15 vuotta sitten. Siellä on siis päästy monilla tiloilla jo kierros ympäri kahteen kertaan. Minnesotan yliopiston tutkimustulokset näiltä tiloilta ovat osoittaneet, että risteytyseläinten elinikäistuotos sekä maidon, rasvan että valkuaisen osalta on korkeampi kuin puhdasrotuisten.
Selvin ero risteytyseläimillä näkyy hedelmällisyysominaisuuksissa eli tiinehtyvyydessä, missä ero on useita prosenttiyksiköitä, sekä tyhjäkaudessa, missä ero on jopa kymmeniä päiviä. Risteytyseläimistä yli puolet poiki vähintään neljä kertaa, kun puhdasrotuisista holstein-eläimistä samaan pääsi alle 30 prosenttia. Myös somaattisten solujen määrä maidossa on huomattavasti alhaisempi.
Amerikkalaisista tuloksista innostuneena monet maat ovat ottaneet ProCROSS-ohjelman käyttöönsä. Euroopassa se on ollut käytössä pisimpään Hollannissa, Italiassa ja Espanjassa. Näiden jälkeen myös Portugali, Englanti, Ranska ja Saksa ovat hyödyntäneet ohjelmaa.
Ekstensiiviseen ja pelkästään laidunrehuun perustuva tuotanto ei tuo esille ProCROSS’n parhaita puolia. Varsinkin montbeliarde tuo eläimiin lisää raamikkuutta ja kokoa, joten eläimet voivat olla liian suuria laiduntamiseen.
*********************************
Montbeliarde on Ranskassa suosittu
Montbeliarde-rotu on kotoisin Kaakkois-Ranskasta. Se on Ranskan toiseksi yleisin lypsyrotu ja noin 17 prosenttia tuotosseurantalehmistä kuuluu rotuun. Kaikkiaan Ranskassa on tuotosseurannassa noin 435 000 lehmää.
Montbeliarde-lehmät ovat punavalkoisia, valkopäisiä ja melko raskasrakenteisia. Rotu onkin hyvä myös lihantuotanto-ominaisuuksien suhteen. Montbeliarde-rodulle on tunnusomaista vankka runko ja vahvat jalat. Rodun jalostuksessa käytetään genomivalintaa kuten meilläkin. Vuosittain valitaan siementuotantoon noin 80 uutta genomisonnia.
Motbeliarde tuottaa juustonvalmistukseen sopivaa maitoa, sillä sen maito sisältää runsaasti beeta-kaseiinityyppiä BB. Rodun keskimääräinen maitotuotos on noin 8 500 kiloa, rasva-% 3,91 ja valkuais-% 3,48. Juustontuotantoalueella lehmien ruokinta perustuu hyvälaatuiseen kuivaheinään ja väkirehuun sekä pitkään laidunkauteen. Säilörehun käyttö on kielletty.
Teksti: Seppo Niskanen
Kuvat: VikingGenetics ja Seppo Niskanen
Juttu on julkaistu Nauta-lehdessä 2/2017.