Luonnonlaitumilla ja perinnebiotoopeilla naudat liikkuvat enemmän ja niiden kunto kehittyy terveellisempään suuntaan. Laiduntamisen myötä monet uhanalaiset kasvit elpyvät ja maisema muuttuu avarammaksi. Mutta miten tiheän rantaruovikon saisi muuntumaan vehreäksi laitumeksi?
Köyliön Kirkkosaaren rantamaisemissa Satakunnassa ruohoa syövät ylämaankarjan sonnit tuskin aavistavat, miten tärkeää työtä tämä joukko tekee. Pitkätukkaiset naudat muokkaavat maisemaa.
Nykyisin Kirkkosaari on vehreä mutta ei kuitenkaan täyteen pusikoitunut, sillä saaren rantamaisemissa on laidunnettu pitkään. Kreivilän tila Oripäästä jatkaa perinnettä, tila on pitänyt ylämaankarjaa näillä laitumilla viitisen vuotta.
Maatalousyrittäjä Johanna Kreivilän mukaan karjan käytössä on 27 hehtaaria neljässä lohkossa, joista kaksi on aina käytössä. Noin viiden viikon välein tehdään laidunkierto eli karja ohjataan levänneille lohkoille. Kreivilän tila pitää Köyliössä nuoria sonneja, jotka kulkevat laitumilla ahkerasti.
– Ne ovat välillä kaislikossa ja helteellä jalat vedessä, Johanna Kreivilä kuvailee.
Laidunnus näkyy maisemassa: puiden alla on avaruutta, niittykasveja on päässyt läpi ja lintulajisto on monipuolistunut.
Kreivilällä on ollut Köyliössä kesäisin 25-30 sonnia. Normaaliin peltolaitumeen verrattuna eläinmäärän täytyy olla pienempi, sillä luonnonlaidun tuottaa vähemmän syötävää. Luonnonlaitumella on silti etunsa.
– Vapaa liikkuminen ja luontainen aktiivisuus muokkaavat rasvakudosta pehmeäksi, parantaen lihan makua ja mureutta, Kreivilä sanoo.
Ylämaankarja ei riko laidunta
Kreivilä on keskittynyt lihantuotantoon ja lihatuotteita myydään myös suoraan omalta tilalta. Kreivilän kotitilalla Oripäässä saviset peltolaitumet eivät kestä isoja nautoja, siksi roduksi on valikoitunut kevytrakenteinen ylämaankarja.
Ylämaankarja on myös kiltti ja rauhallinen, mikä sopii hyvin Kreivilälle. Tilan lapset osallistuvat Oripäässä karjanhoitoon. Köyliön laitumilla on myös etua siitä, ettei ohikulkijoiden tarvitse pelätä karjaa. Tilan jalostustavoitteissa rauhallisen luonteen vahvistaminen on ykkösasia.
Luonnonlaitumella karja syö ilmaista ruokaa. Tosin kustannuksia tulee siitä, kun karja siirretään laidunkauden alkaessa ja päättyessä isolla kuljetuskalustolla Oripäästä Köyliöön ja takaisin. Lisäksi laitumella käydään 2-3 kertaa viikossa tarkastamassa, että kaikki on hyvin. Tarkastuskäynneistä tulee auton mittariin yli 200 kilometriä joka viikko.
Lehmä viihtyy ja luonto voi hyvin
Monissa tutkimuksissa on todettu, että laidun tekee hyvää naudalle. Laitumella lehmä liikkuu mielellään ja se parantaa lihaskuntoa. On tilaa nousta ylös ja maata luonnollisessa asennossa. Avarampi tila mahdollistaa sosiaalisten kontaktien ja arvojärjestyksen ylläpitämisen lehmäryhmässä luonnollisella tavalla.
Luonnonlaitumet ja perinnebiotoopit lisäävät luonnon monimuotoisuutta: maaperän pieneliöstö rikastuu ja uhanalaiset kasvit saavat elintilaa. Monet nisäkkäät ja linnut hyötyvät myös näistä laitumista.
Luonnonlaitumet ja perinnebiotoopit elävöittävät maaseutumaisemaa, ylläpitävät perinneympäristöjä ja tarjoavat luontevan ympäristön esimerkiksi matkailulle. Oikein suunniteltu ja toteutettu laidun sitoo hiiltä ja ravinteita maahan, mikä edesauttaa ilmastonmuutoksen ja vesistöjen ravinnekuormituksen hillitsemistä.
Laiduntaminen luonnonympäristössä on mainio esimerkki ruoantuotannosta, jolla voidaan nostaa luonnon monimuotoisuutta.
Tukea on saatavilla
Perinnebiotooppi on aluetta, jossa on merkkejä aiemmasta karjataloudesta, joka on muuttanut alueen luontotyyppien kasvillisuutta tietynlaiseksi. Luonnonlaitumella on puolestaan melko tuore laidunhistoria, mutta ajan myötä pitkällä hoidolla nämä voivat muuttua perinnebiotoopeiksi, kun laidunnus tai niitto hiljalleen muuttaa alueen luonnetta.
Turkulainen Eriika Lundström kiertelee ahkerasti maatiloilla ja eri tilaisuuksissa kertomassa, miksi luonnonlaitumia kannattaa perustaa lisää ja perinnebiotooppeja elvyttää. Lundström toimii asiantuntijana Luonnon- ja riistanhoitosäätiössä, jonka hallinnoima monivuotinen luonnonlaidunhanke on kohta päättymässä.
Eriika Lundströmin mukaan arvokkaiden laitumien perustamiseen ja niissä laiduntamiseen saa ELY-keskuksilta rahallista tukea. Ympäristösopimusta haetaan Vipu-palvelun kautta ja hakuaika on sama kuin muissakin maataloustuissa.
Luonnonarvoiltaan paikallisesti arvokkaille kohteille saa tukea 460 euroa hehtaaria kohden. Maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden laiduntamiskorvaus on 610 euroa. Lisäksi jos on avoimia niittyalueita, joissa on alle 50 puuta hehtaaria kohden ja joissa on pääasiassa rehukasvillisuutta, niin niille voi saada perustulotukea. Myös alueen peruskunnostamiseen eli käytännössä aitaamiseen ja puuston raivaukseen voi Lundströmin mukaan saada tukea.
Myös Helmi-ohjelman kautta voi saada tukea esimerkiksi kertakorvauksena aidan rakentamiseen tai alueen raivaamiseen. Kun nämä on tehty, voi hakea hoitosopimusta laidunnukseen.
Helmi-ohjelmassa halutaan perinnebiotooppeja laidunnuksen piiriin koko ajan lisää, sillä kaikki perinnebiotooppien luontotyypit eli erilaiset kedot ja niityt ovat uhanalaisia, suurin osa äärimmäisen uhanalaisia.
– Nyt on ennemminkin kysymys siitä, että miten saadaan eläimiä luonnonlaitumille, pohtii Eriika Lundström.
Helmi-ohjelma on ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteinen ohjelma. Sitä toteuttavat ELY-keskukset, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, Suomen metsäkeskus, Suomen riistakeskus sekä kunnat ja järjestöt.
Teksti ja kuvat: Lassi Lähteenmäki
Pidemmän version jutusta löydät joulukuun Nauta-lehdestä 5/2023.