Kolumni

Yhdellekään karjatilalliselle ei liene vierasta se, kuinka monipuolista osaamista usein vaatii ihan normiarjesta selviytyminen, etenkin talvella. Ei se mitenkään poikkeuksellista ole ollut täällä Korppikallion tilallakaan. Hämärässä muistissa vielä kuitenkin on, että joskus on ollut pitkiäkin jaksoja, jolloin asiat ovat sujuneet ilman päivittäistä kamppailua. Menneenä talvena on tuntunut kuin olisin joutunut tahtomattani erääseen vastenmieliseen tosi-tv-sarjaan. Ovat…

Marraskuussa julkaistaan uuden NTM:n mukaan lasketut kokonaisjalostusarvot. Mitään mullistavaa ei pitäisi olla tulossa, ainakaan itselle läheisemmässä holsteinrodussa. Se, ettei isoja muutoksia ole varsin perusteellisten laskelmien jälkeen tarvittu, on oikeastaan hyvä. Alkuperäistä NTM:ää muodostettaessa on osattu nähdä kymmenen vuoden päähän varsin hyvin. Kun NTM 10 vuotta sitten muodostettiin, pohjoismainen yhteistyö oli alkuvaiheissaan. Vaikka keskustelut periaatteessa silloin…

”Koska me on aina tehty se näin”, kuuluu omasta suustanikin harmillisen usein. Ihmisen luonne on sellainen, että mieluummin toistaa vanhoja rutiineja kuin muuttaa tekemisiään. Muutos on kuitenkin pakollista, jos haluaa pysyä mukana. Johtaminen on voimavarojen panostamista asioihin, joihin voi vaikuttaa. Hyvä johtaja ei hermostu ympäristön muutoksista, vaan jopa nauttii siitä. Hän katsoo maailmaa positiivisen realistisesti…

On tietysti ihan aiheellista kysyä samaa tätien kohdallakin. Otsikko on Lapinlahden Lintujen kappaleesta, jossa ihmetellään muun muassa sitä, minne istuvat housut on hävinneet. Laulu tuli mieleen, kun kuulin että tässä lehdessä käsitellään myös viljelijän fyysisen kunnon ylläpitoa. Muistelen kolumnissa omaa historiaani sillä saralla. Ihan nappiin ei kaikki selvästikään ole mennyt, koska kysymys passelien housujen katoamisesta…

Kun mietin, mitkä sonnit ovat jääneet vuosien varrelta mieleen, mennään melko kauas taaksepäin. Tytärtensä kautta sonnit toki muistetaan, mutta muitakin näkökulmia on. Vaikuttaa ehkä kovin itseriittoiselta, mutta ensimmäisenä tulee mieleen Kuortin Uranus, oma kasvatti. Uranus oli toinen sonnivasikka, joka meiltä myytiin jalostuskäyttöön. Yllättävää, että niin alkuvaiheessa sattui sellainen täysosuma. Siitä tuli valiosonni ja sitä käytettiin…

”Elävästi muistan kuinka velttoilin silloin.…nuorempana aamuin sekä päivin sekä illoin”. No ei nyt ihan kuten Eput laulaa, pikemminkin ihan jotain muuta. Nuorempana työt olivat oikeasti fyysisesti raskaita, mutta enimmäkseen keholle yhtä pahasta kuin jatkuva velttoilu. Kaukaisessa nuoruudessani ajoin työkseni kuorma-autoa. Istumista ja luokatonta voimanmittelyä vuoron perään. Ei ollut tekniikkaa, joka olisi siirtänyt sementtisäkit, tiililavat sun…

Somessa törmää ajoittain kysymykseen, kannattaako tuotosseuranta. Lypsyrobotit pystyvät mittaamaan litrojen lisäksi myös pitoisuudet, joten ei ihme, että asia mietityttää. Tuotosseuranta maksaa, vaikkakin kustannus lienee nykyään suhteessa alempi kuin koskaan. Meillä on lypsyrobotti, mutta tuotosseurannasta luopumista ei ole vakavasti harkittu. Tilamme on kuulunut tarkkailuun vuosikymmeniä. Jo isoisäni karja luovutetussa Karjalassa oli mukana tarkkailussa, ja nykyiselle paikalle…

Yleinen puheenaihe nykyään on maanviljelijöiden työssä jaksaminen. Toki sama pätee kaikkiin ammatteihin. Jos ajatellaan viljelijän ja erityisesti lypsykarjayrittäjien ammattia, se eroaa kuitenkin monin tavoin muista. Kun ollaan tekemisissä lypsävien eläinten kanssa, on oltava valmiudessa työhön joka päivä, periaatteessa 24 tuntia vuorokaudessa. Mistä minä saan voimia ja intoa vuodesta toiseen ja päivästä päivään tehdä tätä työtä?…

Huomaan olevani lievästi sanoen ärtyinen tämän kaikkien kesien irvikuvan ollessa lopuillaan. Kahden huonon jälkeen en tosin juuri mitään odottanutkaan, mutta silti on pettynyt olo. Se on kuitenkin pientä monien muiden ärtymystä aiheuttaneiden asioiden rinnalla. Aivan liian monta kertaa olen törmännyt maatilayritysten ns. sidosryhmien edustajiin, joilla on outo tarve väheksyä meitä yrittäjiä. Mitä pitäisi ajatella siitä,…

Nauta-lehden toimitusta tuntui askarruttavan, miten meillä on tapana valita käyttöön otettavat sonnit. Holsteinilla on melkein rajattomasti mistä valita, joten asiasta pystyisi hyvinkin kirjoittamaan useamman sivun. Seuraava on melkoisen yksinkertaistettu versio asiasta. Lähtötilanne sonnien valintaan on tietenkin oma jalostustustavoitteemme, joka sattuu pääpiirteissään osumaan sen verran hyvin yksiin NTM:n kanssa, että kokonaisjalostusarvo on näppärä väline sonnien karkeaan…