Keskikokoiset lehmät kannattavat

Kooltaan maltilliset lehmät tuottavat enemmän rasvaa ja valkuaista ja lypsävät pidempään kuin hyvin matalat tai korkeat laumakaverinsa, selviää tanskalaisen jalostus- ja tutkimusjärjestön SEGESin tutkimuksesta.

Mikä on lypsylehmän optimaalisin koko? Siitä on varmasti olemassa monia mielipiteitä, ja hyvä niin. Joidenkin mielestä pienikokoiset lehmät ovat tavoiteltavia, toiset haluavat mieluummin kookkaita ja korkeita lehmiä. Ja on niitäkin karjanomistajia, joiden tärkein tavoite on yhtenäinen ja keskikokoinen eläinryhmä.

Keskikokoinen lehmä on taloudellisin

Keskikokoisen lehmän tavoitteluun on olemassa hyvät perustelut, joista tärkein on taloudellisuus. Keskikokoisella lehmällä on tutkitusti edessään enemmän tuotantovuosia ja vähemmän sairastelua, kuten sorkkaongelmia. Se myös tarvitsee vähemmän rehua ylläpitoonsa. Alla olevassa taulukossa on listattu eri ominaisuuksien yhteyksiä lehmien takakorkeuteen.

Terveysominaisuuksien korrelaatio takakorkeuteen

Tuotos (maito-kg) +18
Naarashedelmällisyys -14
Utareterveys -16
Sorkkaterveys -20
Kestävyys -35
Lähde: Rasmus S. Stephansen, Ulrik sander Nielsen ja Anders Fogh, SEGES. Julkaistu ”Dansk holstein”-lehdessä 3/2017.

Jotkut karjanomistajat haluavat suuria lehmiä, jotka kykenevät muuntaman isoja määriä karkearehua maidoksi ja joilla on suurempi teurasarvo. On totta, että lehmän suuren koon ja tuotoksen välillä on positiivinen korrelaatio, mutta on yhtälailla fakta, että keskikokoinen lehmä on taloudellisesti tuottavin alhaisempien kulujen ja pidemmän eliniän seurauksena. Näin ollen se on lehmänä tehokkaampi.

Korkeus vaikuttaa elinikäistuotokseen

Lehmät, jotka ovat takakorkeudeltaan yli 155 cm, tuottavat tutkimuksen mukaan merkittävästi vähemmän maidon kuiva-ainetta (-193 kg) kuin optimaalisen kokoiset eli 148-150 cm korkeat lehmät.

Toisaalta, hyvin pienillä (135-140 cm) lehmillä on alhaisempi elinikäistuotos (-31 kg) verrattuna keskikoisiin lehmiin.

Korkeuden (ilmaistuna lineaarisen rakennearvostelun takakorkeuden luokituksella 1-9) vaikutus elinikäistuotokseen mitattuna rasva+valk.-kiloina ja ilmaistuna poikkeamana populaation keskiarvosta:

Takakork.-luokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Lehmien osuus 2% 7% 13% 36% 20% 16% 4% 1%
Kg rasva+valk. -31 +2 +32 +30 -5 -43 -99 -193
Lähde: Rasmus S. Stephansen, Ulrik sander Nielsen ja Anders Fogh, SEGES. Julkaistu ”Dansk holstein”-lehdessä 3/2017.

Pohjoismainen holstein verrattuna muihin

Kun tarkastellaan maailmalla merkittävien holstein-populaatioiden lehmien kokoa, huomataan että lehmät ovat kasvaneet kokoa lähes koko 2000-luvun ajan kaikissa maissa. Pienimmät lehmät löytyvät pohjoismaisesta populaatiosta eli VikingGeneticsin sonnien tyttäristä, suurimmat Kanadasta, Ranskasta ja USAsta.

Holstein-lehmien koon kehitys tärkeimmissä holstein-populaatioissa (2001-2013 syntyneiden sonnien tyttäret, mukana yhteensä 80 000 sonnin tiedot).

VikingGeneticsin holstein-jalostusohjelmassa tavoitellaan 148 cm takakorkeutta. Lehmien kokoa ei haluta kasvattaa, mutta ei toisaalta pienentääkään. Tällä hetkellä ensikoiden keskikoko on 148,6 cm, eli jalostustavoitteessa on pysytty hyvinkin mukavasti. Tämän kokoluokan lehmä on VG:n mukaan taloudellisesti optimaalisin.

 

Lähde: VikingNews 2/2018