On yleistä tietoa, että lehmä ja vasikka tunnistavat toisensa äänen perusteella. Näin emä löytää juuri oman vasikkansa isosta joukosta, ja vasikka osaa vastata oman emänsä kutsuun lauman keskellä. Ei kuitenkaan ole ollut selvää, koskeeko tämä yksilöllinen ääntely myös aikuisia nautoja.
Loppuvuodesta 2019 julkaistussa australialaistutkimuksessa pystyttiin todistamaan, että naudat todellakin ääntelevät yksilöllisellä tavalla ja säilyttävät tämän ”äänensä” läpi elämänsä. Ne siis ”puhuvat” toisilleen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun on voitu todistaa, että lehmät ääntelevät yksilöllisesti ja erilaisin äänin erilaisissa tunnetiloissa.
Tutkimuksessa seurattiin 18 holstein-hiehon laumaa viiden kuukauden ajan. 13 eri hiehoyksilön ääntelyä nauhoitettiin erilaisissa tilanteissa, joiden oletettiin olevan eläinten näkökulmasta joko positiivisia tai negatiivisia. Positiiviseksi tilanteeksi tulkittiin hiehojen kiimat sekä rehun odotus, negatiiviseksi puolestaan se että pääsy rehun ääreen estettiin tai eläin erotettiin laumastaan.
Kaikkiaan tallennettiin 333 ääninäytettä, jotka analysoitiin akustisten analyysiohjelmien avulla yhteistyössä kollegoiden kanssa Ranskassa ja Italiassa.
Hiehojen havaittiin ääntelevän yksilöllisesti tunnistettavalla äänellä ja eri tavoin erilaisissa positiivisissa ja negatiivisissa tilanteissa. Ne tunnistivat toisensa äänet ja ääntelivät eri voimakkuudella erilaisissa tunnetiloissa. Yksilöllinen kutsuääni auttaa eläimiä pitämään yhteyttä laumaan ja äänellään eläin voi viestiä muille esimerkiksi innostusta, kiihottumista, osallistumista tai ahdistusta.
Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin myös, että jos eläinten hoitajat oppivat tunnistamaan yksittäisten eläinten äänet päivittäisten hoitotöiden lomassa, tieto voi auttaa parantamaan eläinten hyvinvointia ja tehostamaan tuotantoa.
Koko tutkimuksen voit lukea täältä.
Teksti ja kuvat: Sanna Lohenoja