Opiskelija Krista Veleslalova opettaa anguksia koskettamaan tuttipullon pohjaa. Tästä on apua myöhemmin eläinten käsittelyssä.
Pohjois-Savon Opiston eläinkouluttajaopiskelijat rakensivat viime talven harjoitustyönään nautojen punnitussysteemin kuopiolaisen Kiekkalan tilan anguskarjalle. Se sai eläinliikenteen sujuvammaksi pikkukustannuksin.
Kiekkalan isäntä Simo Räty punnitsi eläimet aiemmin pihalla, mutta nuorkarjanavetassa entisen lypsyaseman paikalla työn saa tehtyä katon alla. Opiskelijat peittivät Hi Hog -kujan aidat purkuvanereilla, poistivat ylimääräiset heijastukset ja suunnittelivat kaarevalle reitille sopivan valaistuksen.
– Tarkoitus on saada naudat kulkemaan vapaasti ilman stressiä. Nauta pelkää varjoja, heijastuksia ja vieraita esineitä. Aitojen peittäminen poistaa häiriötekijät ympäriltä, selittää kurssin opettaja, eläintenkouluttaja Harri Katainen Kuopiosta.
Vain rento eläin oppii
Harri Kataisen mukaan kaikessa eläinkoulutuksessa on sama perusidea. Eläimellä on koulutustilanteessa vapaus tehdä omia valintoja. Kouluttaja odottaa oikeaa reaktiota ja vahvistaa sen palkinnolla.
– Kouluttaminen on muutakin kuin oikea-aikaista palkitsemista. Tärkeintä on, että eläin ei pelkää. Saaliseläimenä naudan pakoreaktiokynnys on matala, sanoo Katainen.
Eläinkouluttajaopiskelijoiden rakentama punnituskuja perustuu amerikkalaisen karjankäsittelyguru Temple Grandinin malleihin. Simo Räty on itsekin ollut Grandinin luennolla Coloradossa ja nähnyt hänen kotiyliopistonsa karjankäsittelyjärjestelmän.
– Suomessa nautojenkäsittely on lapsenkengissä. Sen hyötyjä ei vielä nähdä. Mutta esimerkiksi punnitus voisi sujuvalla eläinliikenteellä olla niin helppoa, että ryhmän voisi viedä vaa´an läpi vaikka kerran kuussa ja nähdä, kuka kasvaa, kuka ei, hän miettii.
Leena Pakarinen, teksti ja kuva
Kurkkaa Kiekkalan karjan käsittelykujaa videolta.
Lue lisää aiheesta Nauta-lehdestä 3/2015!