Kuva: TiaMarie on yksi Annan lempilehmistä, joka muutti mukana vanhasta kodista.
Käännän auton nokan hiekkatielle kauniina toukokuisena aamuna. Ohitan hevostarhat ja saavun tavallisen näköisen, jo elämää nähneen pihaton pihaan. Vaikka olen täällä ensimmäistä kertaa, näkymä on tuttu. Olen monet kerrat katsellut tilan pihapiiriä ja navettaa Youtube-kanavan videoilta, kymmenien tuhansien muiden tavoin. Olen saapunut Anna Länsisalmi-Keisalan ja Ossi Keisalan Maalaisjärki-maatilalle Alavudelle.
Soitan Annalle autosta ja hän vastaa navetan toimistosta. – Joo meillä on vähän hässäkkää tässä aamulla. Odota vähän, resetoin robotin ja tulen pihalle vastaan, Anna vastaa reippaasti.
Aamu on kiireinen, Anna kertoo. Lantaa siivoava puuhapete on hajonnut ja yöllä on poikinut lehmä. Syömään ei ole ehtinyt, joten suuntaamme aluksi päärakennuksen keittiöön, jotta Anna voi haukata aamupalaa haastattelun lomassa.
Anna Länsisalmi-Keisala ja Ossi Keisala ostivat tilansa ulkopuolisilta vasta tämän vuoden alussa. Työtä riittää, kun uusi isäntäpari muokkaa tilastaan oman näköistä. Pihatossa yksi robotti lypsää noin 60 lehmää, lisänä on nuorkarja.
Puoliso löytyi karjanäyttelystä
Anna on alun perin kaupunkilaistyttö, Kotoisin Keravalta ja asunut Helsingissä. Myymäläpäällikkönä työskennellyt Anna päätyi karjatilan emännäksi miehensä Ossin perheen omistamalle Keisalan tilalle Töysään, jossa vierähti seitsemän vuotta ennen oman tilan ostoa. Mutta Annan lehmärakkaus syttyi jo paljon aiemmin.
– 7-vuotiaana menin kysymään kesämökkimme läheiseltä maatilalta, saisiko heidän lehmiään hoitaa, eläinrakas Anna muistelee.
Naapuritilalla Anna oppi tekemään kaikenlaisia karjatilan töitä ja innostui käymään tilan eläinten kanssa myös näyttelyissä.
– Näyttelyssä on eka kerran törmätty Ossin kanssa, mutta en silloin tiennyt että hän on karjatilalta kotoisin, Anna naurahtaa.
Nykynuorten tyyliin pariskunta viestitteli aluksi toisilleen somessa, vähän ristiinkin, ja lopulliset deitit sovittiin Tinderissä. Seurusteluunhan se johti. Espoon Laurea-ammattikorkeakoulussa liiketaloutta ja markkinointia opiskellut Anna päätyi lopulta vuonna 2018 tekemään opinnäytetyönsä Keisalan tilalle.
Somevaikuttamista omilla kasvoilla
Niin, se opinnäytetyö. Siitä lähti liikkeelle oikea ilmiö, jonka ansiosta Anna Länsisalmi-Keisalaa voi kutsua somevaikuttajaksi, jopa julkkikseksi.
– Opinnäytetyöni on nimeltään ”Keisalan tilan ja maidontuotannon tunnettuuden kasvattaminen”. Tilalle perustettiin Facebook- ja Instagram-tilit ja sisällön seuraamista kartoitettiin kahden kuukauden ajan, Anna kertoo.
Myöhemmin Anna perusti myös Youtube-kanavan, kuulemma ”isoveljen kehotuksesta”. – Sille piti keksiä nimi ja veli ehdotti Maalaisjärkeä, Anna kertoo.
Maalaisjärki-kanavasta tuli hitti. Sillä on tällä hetkellä yli 42 000 seuraajaa, ja videot keräävät parhaimmillaan reippaasti sadantuhannen ylittäviä katselijamääriä. Maalaisjärki-tileillä on Instagramissa 14 800 ja Facebookissa 12 700 seuraajaa. Lukuja, joista moni yritys olisi ikionnellinen. Annasta on tehty lukuisia lehtijuttuja, ja mm. Ylen uutiset on nähty Keisalassa kuvaamassa.
Maalaisjärki-youtube-videot keräävät valtavasti kommentteja, jotka pikavilkaisulla näyttävät olevan poikkeuksetta positiivisia. Viestejä ja kysymyksiä tulee niin kaupunkilaisilta kuin karjatilallisilta.
Kun rehellisesti näyttää navetan arkea iloineen ja murheineen, voisi kuvitella siitä seuraavan myös negatiivista palautetta. Anna kuitenkin kieltää tämän.
– En juurikaan saa huonoa palautetta, ehkä yksi prosentti viesteistä on negatiivisia. Joskus eläinaktivistit laittavat kommentteja tai kysymyksiä, mutta kun vastaan aina asiallisesti enkä provosoidu, he yleensä lopettavat.
– Aktivistit vastustavat mielestäni enemmän järjestäytynyttä teollisuutta kuin yksittäisiä maatiloja. Minä teen somea rehellisesti omalla naamallani, joten ehkä se karsii negatiivista palautetta, Anna pohtii.
Maalaisjärki-kanava on saanut myös julkista tunnustusta. Anna pokkasi vuonna 2020 ensimmäistä kertaa järjestetyssä Youtube-gaalassa Vuoden opetuskanava -palkinnon. Samana vuonna Maitoyrittäjät ry palkitsi Annan Vuoden Maitoteko -palkinnolla. Tyylilleen uskollisena Anna vastaanottaa videolla palkinnon Maitoyrittäjien puheenjohtajalta Juha Kantoniemeltä navetan edustalla pipo päässä ja työhaalarit päällä.
Umpeuttaminen Annan opein
Myös toisilta tuottajilta Anna saa sometyöstään paljon kannustusta. – Se tuntuu tosi mukavalta. Monet kiittelevät, että olen tuonut positiivista näkyvyyttä alalle ja kotimaiselle ruoantuotannolle, Anna kertoo.
Anna kertoo saavansa viestejä, että joillakin tiloilla nuoriso on ihan uudella tavalla innostunut karjatöistä Maalaisjärki-kanavan ansiosta.
– On kerrottu nuorista, jotka eivät ikinä ole käyneet kotitilansa navetassa, mutta ovat videoita katsottuaan innostuneet. Ja jotkut kuulemma ovat jopa alkaneet neuvoa vanhempiaan: ”Anna sanoo että lehmät pitäisi umpeuttaa näin”, Anna nauraa.
Anna myöntää, että totta kai tuntuu kivalta, että pystyy vaikuttamaan maatalouden imagoon positiivisella tavalla.
– Oppilaitoksista on kerrottu, että minun videoni ovat saaneet monet nuoret innostumaan maatalousalan opiskelusta. Ja oppilaitokset kuulemma näyttävät tunneilla videoitani oppimismielessä, Anna kertoo.
Videoiden aiheista tulee usein seuraajilta toiveita. Yleisimmin toivotaan Q&A- eli kysymys-vastaus -videoita, hevos- sekä koneaiheisia videoita. Seuraajista 60 prosenttia on miehiä.
– En itse katso seuraajaprofiileja kovinkaan usein, lähinnä jos tarvitaan kaupallisia yhteistöitä varten. Seuraajissa on kaiken ikäisiä, lapsia ja aikuisia. Haluan, että Maalaisjärki on koko perheen kanava, olisi kiva jos videoita katsottaisiin yhdessä lasten kanssa.
Julkisuuden ilot ja surut
Somejulkisuus varmasti ajoittain kuormittaa, mutta on siitä hyötyäkin.
– Somen ansiosta on ainakin ollut helppo saada työntekijöitä ja harjoittelijoita, Anna tuumii.
– Esimerkiksi meillä paalinajossa silloin tällöin autteleva Timo kyseli töitä youtube-kanavaa seurattuaan. Myös harjoittelijoita on helppo saada, tulijoita on jopa enemmän kuin voi ottaa, Anna kertoo.
– Teen myös kaupallisia yhteistöitä, joten on somesta ihan taloudellistakin hyötyä. Mieluummin teen yhteistöitä harvoin ja hyviä, kuin mitä tahansa. Teen vain maatalouteen liittyviä yhteistöitä.
Anna kertoo pitävänsä videoiden teosta, mutta työläitähän ne ovat.
– Yhteen videoon menee helposti 10 tuntia, minulla on laadun suhteen rima aika korkealla. Nyt oman tilan oston myötä en ole ehtinyt tehdä videoita läheskään niin usein kuin olisi halunnut, se harmittaa.
Maalaisjärki-kanavalla on runsaasti uskollisia pitkäaikaisia seuraajia, jopa vannoutuneita faneja.
– Saan paljon fanipostia. Jotkut laittavat säännöllisesti pitkiä kirjeitä, jopa lahjoja, niin minulle kuin pojallemme Benjaminille. On superfaneja, jotka käyvät esimerkiksi ratsastamassa meidän hevosilla kaukaakin, monen tunnin matkan päästä.
Viime kesän Farmarissa ja talven Sarka-näyttelyssä Annalle oli järjestetty omat Meet&Greet -tapahtumat, jotka keräsivät valtavasti väkeä.
– Farmarissa en melkein pystynyt liikkumaan alueella, kun ympärillä oli niin iso fanijoukko koko ajan, Anna muistelee.
Onpa joku ihailija joskus tupsahtanut yllättäen kukkapuska kädessä ihan sisälle kotitilan tupaan asti, koputtamatta. Se oli Annan sanoin ”vähän outo tilanne”. – Onneksi ehdin ottaa koiran kiinni ennen kuin kävi mitään.
Tukiverkostot auttavat
Siirrytäänpä vaihteeksi somesta tosielämään. Anna Länsisalmi-Keisala on myös 2021 syntyneen Benjaminin äiti. Millaista on nuoren perheen ruuhkavuosi-arki karjatilalla?
– Nyt vasta ymmärrän, miksi näitä sanotaan ruuhkavuosiksi, Anna toteaa syvään huokaisten.
– Nykyisin Benjamin on muutamana päivänä viikossa päiväkodissa, joka vähän auttaa. Pyrimme tekemään sillä aikaa mahdollisimman paljon töitä Ossin kanssa. Mutta kyllähän Benjamin pakostakin on aika usein mukana navetalla.
Karjan lisäksi Annalla on kahdeksan hevosta, joissa on oma hommansa.
– Onneksi harjoittelijoista on apua töissä, ja hevosten hoidossa ja liikutuksessa minulla on apuna tallityttöjä, Anna kertoo.
Benjaminin mummola on varttitunnin ajomatkan päässä, joten lastenhoitoapuakin on saatavilla.
– Meillä on kyllä hyvät tukiverkostot, eikä ilman niitä pärjäisikään, Anna kiittelee.
Kysyn Annalta, mistä hän ammentaa valtavan positiivisuutensa ja iloisen asenteensa. Anna vastaa mutkattomasti, että ihminen jaksaa, kun saa tehdä asioita joista tykkää. Hän vaikuttaakin hyvin tasapainoiselta ja elämäänsä tyytyväiseltä nuorelta naiselta. Ja luonnolliselta, vastaillessaan kysymyksiin tukka pörrössä ja jalat keittiön tuolilla, voileipää mutustellen.
Anna kertoo, että lehmät ja maatilan pito ovat hänelle todella tärkeitä asioita, ”juuri nyt koko elämä”.
– Lehmät ovat syy, jonka vuoksi muutin pois Helsingistä ja jätin entisen elämän taakse. Täällä omalla tilalla arvostan myös tilaa ja yksityisyyttä.
Tila onkin sopivasti tien päässä, joten ohikulkijoita ei pihaan kovin helposti eksy.
– Haluan kasvattaa lapseni maaseudulla, turvallisessa ympäristössä, en missään Helsingin keskustassa. Vaikka nuorempana en kyllä millään halunnut maatilan isäntää, kun kaverini niitä pari kertaa minulle tyrkytti, Anna nauraa.
Harrastuksena hevoset, haaveena matkustelu
Vaikka lehmät ovat tärkeitä, on Annan elämässä toki muutakin. Hevoset ovat hänelle selkeästi tärkeitä. Anna harrastaa esteratsastusta ja käy valmennuksissa, ja tarjoaa tilallaan pienimuotoisesti maastoratsastustunteja. Haaveissa on tulevaisuudessa varsottaa omia tammoja, ja kesällä alkaa ratsastuskentän rakennus.
– On hyvä että on harrastus, pysyy fyysinenkin kunto yllä navettatöiden ohella. Myös Ossi on tosi liikunnallinen, pyöräilee ja lenkkeilee, ja usein liikumme yhdessä.
Tulevaisuuden toiveisiin kuuluu matkustelu perheen kanssa. Juuri ennen tilan ostoa koko perhe oli Teneriffalla ja reissu oli onnistunut. Sellaisia Anna toivoisi lisää.
– Ei minulla ikinä ole ollut mitään isoja haaveita, ennemminkin haluan elää tässä ja nyt. Kunhan nyt saisi tilan hyvin pyörimään ja työn ja vapaa-ajan balanssiin. Pääsisi välillä matkustelemaan, saisi hevosille varsoja, ei sen kummempaa, Anna kuvailee.
– Juuri eilen Ossin kanssa juteltiin, että vaikka juuri nyt on tosi kiireistä, elämme hyvää elämää. Saan tehdä asioita joista tykkään. Vaikka joskus on vastoinkäymisiä, en jää niitä angstaamaan.
Annan Maalaisjärki-kanavaa voi seurata Youtubessa, Instagramissa, Facebookissa sekä TikTokissa: maalaisjarki_anna.
Teksti ja kuvat: Sanna Lohenoja
Jutun voit lukea myös kesäkuun Nauta-lehdestä 3/2023.