Yleensä nuorkarjalle rakennettava erillinen kasvattamo on kylmäpihatto kestokuivitettuna, muutamia viileitä pihattojakin makuuparsilla on rakennettu. Tämä selvisi Meri Lahtisen opinnäytetyössä, jossa kartoitettiin nuorkarjalle rakennettuja pihattoja lypsykarjatiloilla. Työn toimeksiantajana oli MTT. Lahtinen valmistuu agrologiksi helmikuussa 2015 Hämeen ammattikorkeakoulun maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmasta.
Erilliset nuorkarjarakennukset ovat yleistymässä lypsykarjatiloilla. Karjatilat kasvavat ja tarvitaan lisää eläintilaa. Nuorkarjakasvatus kiinnostaa ja samalla pyritään alentamaan kustannuksia. Nuorkarjan olosuhteisiin panostetaan, kun halutaan kasvattaa hiehot itse nopeammin ja siementää ne nuorempina.
Nuorkarjarakennuksiksi on rakennettu kylmiä ja viileitä pihattoja. Eläinpaikan hinnalla ei ole suurta eroa kylmän ja viileän pihaton välillä, erot syntyvät tilakohtaisista ratkaisuista. Usein myös umpilehmät on siirretty nuorkarjapihattoon.
Erillinen nuorkarjapihatto selkiyttää isojen karjatilojen työnjakoa. Erillisen hiehopihaton hyötyjä ovat tautikatko, paloturvallisuus, ruokinnan ja työnjaon selkeytyminen, hyvä ilmanlaatu, halpa hinta ja mahdollinen muunneltavuus.
Miten kylmä pihatto eroaa viileästä?
Pohjaratkaisut ovat pääpiirteiltään samanlaiset kylmäpihatoissa, viileissä pihatoissa löytyi enemmän hajontaa. Lannankäsittely oli erilaista: viileissä pihatoissa oli liete- ja kylmäpihatoissa kuivalanta.
Eläimet ryhmitellään molemmissa yleensä kolmeen-neljään eri karsinaan iän mukaan, tilakohtaisia eroja oli kuitenkin paljon. Kaikissa pihatoissa oli luonnollinen ilmanvaihto. Eläinmäärät vaihtelivat tiloittain, ja mitä pienempi tila oli, sitä todennäköisemmin siellä oli kylmäpihatto. Ruokinnassa havaittiin pieniä tilakohtaisia eroja, jotka eivät johtuneet rakennuksen tyypistä.
Lähde: Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK