Robottipaimenet avuksi robottilypsytiloille?

Lehmien siirtely automaattipaimennuksella maksimoisi tuottavuuden robottilypsytiloilla, australialaistutkimus väittää. Sydneyn yliopiston tutkijat havaitsivat, että lehmät saa paimennettua lypsylle mitä erikoisimpina vuorokaudenaikoina. ”Robottipaimen” voisi siten kasvattaa lehmien yöllisten lypsykertojen määrää.

Tutkijat simuloivat automaattista paimenta yksinkertaisesti siirtämällä lehmälauman laitumelta lypsyasemalle johtavalle kujalle ja sulkemalla portin. Tämä tehtiin kahdesti vuorokaudessa: klo 11 aamupäivällä sekä klo 01 yöllä.

– Halusin selvittää, kulkevatko lehmät itsekseen lypsettäviksi asti, vai jäävätkö ne vain hengailemaan kujaan, ja onko vuorokaudenajalla merkitystä tälle, kertoo tutkija Ashleigh Wildridge. – Suurin osa lehmistä itse asiassa jatkoikin kujaa pitkin aina lypsylle asti. Lehmien kujaan noutoajankohdalla ei ollut juurikaan merkitystä.

Australian maidontuotanto perustuu laidunnukseen, ja robottitiloilla lypsykertojen määrä pyrkii laskemaan silloin kun lehmät lepäävät – eli kello 2 ja 5 välillä aamuyöllä, selittää projektia johtava professori Kendra Kerrisk.

Tutkimusprojekti toteutettiin Victorian West Gippslandissa 250 lehmän tilalla, jossa lehmiä lypsi neljä robottia. Tutkimuksen aikana 16 tunnin lypsyväliä pitävien lehmien määrä laski neljäsosaan, eli 4,6 prosentista 1,7 prosenttiin lehmistä. Myös utaretulehdusten määrä väheni.

Tutkijat mainitsevat useita mahdollisia teknisiä sovelluksia, joiden avulla lehmiä voitaisiin paimentaa lypsylle silloin, kun niiden aktiivisuus hakeutua robotille itsenäisesti on alentunut. Sydneyn yliopistolla esimerkiksi on oma, miehittämätön maata pitkin kulkeva robotti, joka voidaan ohjelmoida siirtelemään lehmiä rauhalliseen tahtiin aitauksessa.

Toinen mahdollisuus on käyttää liikkuvaa aitaa. Tällaisia on jo olemassa markkinoilla, alun perin ne on kehitetty kaistalaidunnusta varten. Sähköpaimenella varustettu aitalanka liikkuu eteenpäin laitumella kahden robotin avulla.

Kolmas vaihtoehto on ”virtuaaliaita”, jossa johdetaan ääntä ja sähköpulssia lehmän kaulassa olevaan pantaan, mikäli se ylittää maassa olevan näkymättömän rajalinjan.

Lue alkuperäinen juttu täältä.